Kolmisen viikkoa pikkukaupungin ja ruukin siimeksessä vierähti kuin siivillä. Saimme rakennettua hiellä, verellä ja kyynelillä mahtavan Faces festivaalin. Sääkin tuli ja suosi kerrankin hippejäkin. perjantaina sade lakkasi juuri niillä hetkillä kun portit avautuivat ja aurinkoa kesti siivousvaiheessakin vaikka sunnuntaina vähän ropsi.

Työryhmämme oli valitettavasti melko epäsosiaalista ja nuorta, mutta jaksoivat ne töitä tehdä vaikka kiukuttelivatkin. Kiukuttelin välillä minäkin siinä välikätenä työnantajan ja työläisten välissä. Saimme kaikki hanttihommat, taisivat jotkut paikkaa Guantamoksikin kutsua. Kannoimme lautaa, pöytiä, tuoleja, maalipurkkeja, somisteita ja patjoja varastosta toiseen, siivosimme vanhaa ja järjestelimme uutta. Maalasimme aitoja ja roskakoreja, teimme kylttejä ja somistimme. Orjatyövoimaa joku sanoi ja harmitteli kun tämä ryhmä aina joutuu tekemään kaiken tämän. Epäjärjestelmällisyys työnjohdossa sai sekin pieniä stressinpoikasia elämään pääkopassa. Olihan se inhaa kerätä muiden jätöksiä leirintäalue pellolta muiden jo ollessa kotimatkalla tai mahtavasti somistaneiden ihmisten kangassilppuja, mutta ryhmässä oli onneksi muutama jotka tosiaan jaksoivat puuhata. Osa jaksoi inistä ja laiskotella muiden siivotessa ympärillä mutta onneksi siitä ei enää hetken kuluttua jaksanut välittää.

Onneksi tapasin ihastuttavia ihmisiä niin kotoa kuin ulkomailtakin. Erityisesti puolasta tullut suomalaisittan Konstaksi ristitty poikalapsi oli kuin yksi kadonneista sukulaissieluistani. Hauskaa pidettiin toisinaan oluen voimin ja toisinaan ilmankin. Vietettiin saunailtoja isolla porukalla niin Mustion joen rannalla kuin Fiskarsin ihastuttavalla kyläsaunalla. Viikonlopun aikana pääsin Juurikylän rakentamaan majasaunaankin. Ihanat löylyt ja punamultakylpy puhdistivat kaiken mielestä ja kropalta. Ei jaksanut harmitella vaikka joutui vielä toimistotöihin seuraavanakin päivänä vaikka piti olla vapaata.

Festivaaliporukan konkareiden kanssa tuli pohdittua mennyttä ja tulevaa. Heidän kanssaan varmasti saadaan vielä paljon hyvää aikaa. Oikeita Luonnonlapsia. Tosihippejä joiden ei tarvitse puhua siitä. Jotka osaavat elää luonnollista elämää murehtimatta.

Kaunis kolme viikkoa täynnä naurua ja fyysisten rajojen rikkomista. Onnen tunteita ja onnistumisia. Nyt nokka kohti mökkiä ja mustikkametsää sekä viinimarja pensaita. Ensi vuoden mehut ja hillot saatava valmiiksi. Nam.