Enpä ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne taas aikoihin yhtään mitään. Mistä lie muka-kiireestä johtuu. En selittele. Monta rautaa tulessa, mutta hyvä niin. Tunnen oloni ihan hyväksi vaikka 3kk yhdessä paikassa rajapyykki on ylitetty ja nomadisieluni huutaa vaihtamaan paikka. No EN vaihda. Hah siitäs sait. Vaihdetaan sitten ensi vuoden puolella.

Olen aloittanut työt, ja niitä riittää ainakin jouluun saakka. Lisäksi ilmoittauduin monelle kurssille, niinpä vapaa-aikakin on kivasti täynnä.

Jo kauan, kauan olen halunnut tälle kurssille. Voimauttava Valokuva. Harrastelija-wannabe maailmankuvaajana, kurssi on kiehtonut minua pitkään. Pitkän pennin saan siitä maksaa, mutta ei haittaa vaikka matkakassa vähän köyhtyykin. Saan sielun rikkautta, sekä menetelmän jota käyttää vaikka Suomessakin työssäni, mutta miksei maailmallakin. Menetelmän kehittäjä Miina Savolainen kuvasi aikanaan lastenkotityttöjä jota myöten menetelmä on kehittynyt. Tuosta projektista syntyi kirja Maailman Ihanin Tyttö, joka on taatusi Maailman Ihanin Kirja. Suositellaan kenelle tahansa joka pitää visuaalisesta kauneudesta ja kaipaa voimautumista.

Itse en ole koskaan pitänyt oikein kuvattavana olosta, sitten lapsuuden. Kurssin aikana olen joutunut käymään läpi vanhoja albumi kuvia ja huomaan, että pikkuisena olen ollut kunnon diiva ja esiintyjä. Ja niitä myöten muistankin ne monet näytelmät ja sirkusshowt joita siskoni ja naapurin tytön kanssa esitimme. Balettiakin tanssin niin tanssikoulussa kuin olohuoneessa, tyllit päällä tietenkin. Teini-iässäkin harrastin tanssia Ihan tosissaan, mutta sittemmin olen tullut esiintymiskammoiseksi. Mutta niin. Voimauttava valokuva pakottaa minut myös kameran takaa sen eteen. Tuloksiakin on tullut...ei se niin vaikeaa ollutkaan!

 

 

 

Myös muiden kuvaaminen on mahtavaa. Miten kauniita me kaikki olemmekaan! Kuvausreissuja pari takana, ja hienoja kuvia tullut ystävistä rakkaista!

Lisäksi olen päättänyt opiskella kehitysmaatutkimusta, ja reikikin kulkee kun kokoonnumme säännöllisen epäsäännöllisesti sitä yhdessä tutkimaan ja toisiamme hoitamaan. Globbaritkin aktivoituvat ehkä syksyn kuluessa puhumaan naisten, lasten ja kehitysvammaisten oikeuksista. Lienen sielläkin menossa mukana jos tästä nyt vielä vapaita löytyisi. Kuntoakin koitan kohottaa ja ostin joogakortin ja uimahalliinkin eksyin.

Eiköhän tämä Suomi kuulkaa tästä. Vaikka kaipuu 'kotiin' on kova, koen oloni tääläkin nyt hyväksi. Tästä jatketaan!