Mitä se on se sellainen rakkaus? Ja kuka sen keksi niinkuin Kaija Koo viisaasti aikanaan kysyi? Tarvitsemmeko rakkautta? Romanttista sellaista nimittäin.

Luulen, että vastaus viimeiseen on Kyllä. Kyllä me kaipaamme jonkun joka hellii ja tykkää. Vaikka mitä väittäisimme. Ei kai ole mitään eläinlajia luotu yksin elämään, ei siis meitä ihmisiäkään.

Mutta täyttäisinkö tuon tarpeen sillä, että ottaisin rakkauteni kohteeksi ihan kenet vain? Vai onko sitä vain odotettava, että jonain päivänä se Unelmien poikamies astuu punainen ruusu kädessään ja sitä vain tietää, että tässä. Tässä se on se minun rakkauteni.

Mistä sen sitten tietää? Olen tavannut ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla eikä ole kiire mihinkään. Mutta jotenkin ne jutut eivät sitten ole toimineet. En tiedä miksi.

Tälläisen huithapeli nomadisielun matkassa on vaan vaikea kenenkään olla. Mennä viiletän maailmalla enkä jää tänne Suomenmaahan ainakaan pysyvästi ehkä koskaan. Aika harva lähtee sellaiseen mukaan. Sitten taas jos maailmalla tapaa jonkun, joka kiertää yhtälailla, onkin vaikea oppia elämään tässä arjessa paikallaan, kun on tottunut näkemään toisen vain siinä matkustusvaiheessa. Yhdistä nämä kaksi nyt sitten.

Kyllä...olen katsonut Romanssista elokuvaa. Ehkä maailman lempielokuvani Once.